Schapendoes rotuna

Schapendoesin täytyy olla paimenkoira niin fysiikaltaan kuin hengeltäänkin. Se on kevyt, normaalirakenteinen, keskikokoinen ja harmoninen paimenkoira. Sillä on pitkä, hieman laineikas karva ja runsas turkki. Päätä ja kuonoa peittää pitkä karva. Väriksi on kaikki sallittuja. Schapendoesin liike on vaivattoman ja pomppivan näköistä, se laukkaa enneminkin kuin ravaa. Liike on oltava kevyttä, jäntevää, ketterää ja sen tulee kyetä hyppäämään korkealle. Uskomaton hyppääjä eli ”Lentävä Hollantilainen” kuten sitä kotimaassaan kutsutaan. Schapendoesilla on jatkuvasti oltava mielekästä tekemistä, sen on saatava paljon liikuntaa tai se hermostuu toimettomuuteensa. Se on älykäs ja kykenee toimimaan itsenäisesti. Se ei saa olla käytökseltään hermostuntu eikä agressiivinen. Käytökseltään sen on oltava iloisen hilpeä, kekseliäs, ystävällinen ja huomaavainen luonne. Tuntemiaan ihmisiä kohtaaan se osoittaa kiintymystä ja lojaalisuutta. Se on valpas, eloisa, älykäs, huomiokykyinen, nopean joustavaliikkeinen, energinen ja vilkas kuin elohopea. Avoin, hauska karvapallo.

Schapendoes vuodelta 1942

Schapendoesit suomessa

Suomeen ensimmäinen Schapendoes tuli vuonna 1989 ja ensimmäinen Schapendoes syntyi suomeen vuonna 1993. Pentuja on viimevuosina syntynyt vuosittain noin 100 ja kokonaisrekisteröintimäärä on noin 1650 koiraa.

Tietoa rodulle tehdyistä terveystutkimuksista, sekä koirien saavutuksista niin näyttely- kuin harrastuspuolellakin sekä suomeen rekisteröidyt koirat löydät Suomen kennelliiton ylläpitämästä jalostustietojärjestelmästä.

---

HAVANNANKOIRA

Rodun historiaa

Havannankoira on Kuubassa kehittynyt koiramaailman aarre. Havannankoirain syntyhistoria on arvoitus, mutta varma on, että rodun juuret johtavat Välimeren rannoille. On paljon mahdollista, että uuteen maailmaan muuttajat veivät koiriaan mukanaan – samoin merikapteenit, jotka sitten lahjoittivat koiriaan perheille, joiden luona vierailivat. Tällä tavoin eurooppalaisia kääpiökoiria joutui myös Kuubaan, jossa populaatio alkoi kehittyä omaan suuntaansa, kohti havannankoiraa.

Mahdollista on, että paikallisia ja/tai manneramerikkalaisia pikkukoiria sekoittui maahantuotuun kantaan. Tuolloin ei vielä ollut kyseessä rotu sellaisena kuin me sen ymmärrämme, vaan koiria paritettiin keskenään sen mukaan, miten omistajista tuntui parhaalta. Havannankoira on orjayhteiskunnan tuote, joten tuloksena oli usein vaalea (tummia värejä ei suosittu, vaikka niitä syntyi), hienostunut, viehättäväluonteinen, hoitoa vaativa runsasturkkinen eläin, joka viehätti etenkin naisväen esteettistä silmää.

Havannankoira säilytti paikkansa Kuubassa yläluokan lemmikkinä Castron vallankumoukseen asti. Rodun onni oli se, että ihmiset rakastivat koiriaan niin paljon, että ottivat ne mukaansa suurin uhrauksin, paetessaan Kuubasta.

Odotetusti amerikkalaiset kiinnostuivat näistä emigranttien pikkukoirista ja yhteistyö rodun hyväksi alkoi. Alunperin varsin pientä kantaa saatiin vahvistettua vähitellen etsimällä uusia koiria jopa lehti-ilmoitusten välityksellä. Kuubalaisten maahanmuuttajien ja amerikkalaisten yhteistyöllä havannankoira -rodun pohja luotiin ja tämän pienen viehättävän koiran maailmanvalloitus saattoi alkaa.

Eurooppaan havannankoira tuli Saksan kautta 1980-luvun alussa. Rodun kasvatustyö helpottui huomattavasti, kun Amerikan Kennel Club tunnusti sen vuonna 1995 ja musta väri hyväksyttiin syksyllä 1997.

Les races des chien, Condo de Bylandt 1897

Condesa de Chinchon, Goya 1783

Havannankoirat suomessa

Suomeen rodun ensimmäiset edustajat saapuivat vuonna 1989. Vuositasolla pentuja rekisteröidään noin 600 pentua ja nykypäivään mennessä on Suomeen rekisteröity kaikkiaan noin 9000 yksilöä.

Rodun suosio kasvoi Suomessa voimakkaasti. Lyhyessä ajassa on vuosittaisten
rekisteröintien määrä noussut noin kuuteensataan. Havannankoirain suosio perustuu sen kauniiseen ulkonäköön, viehättävään luonteeseen ja monipuolisuuteen harrastuskoirana. Sen kanssa voi käydä näyttelyissä, osallistua TOKOon, kilpailla agilityssä tai viettää vain mukavia yhdessäolohetkiä koiraa hoivaillen.

Rodun nimi oli suomessa aiemmin bichon havanais ja suomennoksen jälkeen se muuttui havannankoiraksi.

Havannankoira rotuna

Havannankoira on hyvin eloisa, vilkas ja oppivainen. Se pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään reippaasti. Rotu sopii hyvin myös lapsiperheelle. Se rakastaa lapsia ja leikkii heidän kanssaan väsymättä. Havannankoirailla on myös hyvin itsepäinen, ja sillä on hyvä muisti. Toisaalta se on myös mitä ihastuttavin veijari, ystävällinen, iloinen ja rakastettava hurmuri, vilkas ja jopa hieman ilveilevä. Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta helppo kouluttaa varoittamaan vieraista. Se on luonteeltaan eloisa, vilkas ja oppivainen. Se pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään reippaasti, tosin useat rodun edustajat ovat haluttomia ”kastelemaan tassujaan” vesisateessa. Havanais on suhteellisen halukas miellyttämään omistajaansa ja siksi nopea oppimaan asioita.

Eräs havannankoirain omistaja on kuvannut koiraa ehkä kaikkein osuvimmin: havannankoirailla on vieterivartalo ja jousijalat. Kun nämä liitetään yhteen tosi fiksujen aivojen kanssa, on tuloksena verraton veijari pienessä, sievässä paketissa.

Havannankoira on kokoonsa nähden varsin sirorakenteinen. Sen säkäkorkeus on noin 23 – 27 cm, josta on sallittu +/- 2 cm poikkeama. Sen turkki on silkkimäinen, aaltoileva ja suhteellisen pitkä, mikä edellyttää omistajalta paneutumista turkinhoitoon lähes päivittäin. Havannankoira on väriltään yleensä vaalea, valkoisen, kullan, beigen, ruskean tai harmaan sävyinen, mutta myös musta väri tai mustat värilaikut ovat nykyisin hyväksyttyjä. Villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää (täysikasvuisella koiralla 12 – 18 cm), pehmeää, sileää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Kaikki turkin muotoilu ja saksiminen sekä karvojen poisto on kielletty lukuun ottamatta käpäläkarvojen siistimistä. Väriltään arvoin täysin puhtaanvalkoinen, eri sävyinen kellanruskea vaaleasta havannanruskeaan (punaruskea tupakan väri) tai musta karvapeite ja mainitut myös eri värisin merkein.

---

CAVALIER KINGCHARLESINSPANIELI

Rodun historiaa

Britannian hoviin pienet spanielit toi maan ranskalaissyntyinen kuningatar Henrietta Marie, jonka poika tuleva kuningas Kaarle II oli jo lapsuudessaan näiden ympäröimä. Kuningas Kaarle II:lla oli pieniä spanieleita jatkuvasti seurassaan ja hän sääti lain, jonka mukaan näillä kääpiöspanieleilla oli vapaa pääsy joka paikkaan valtakunnassa. Rotu on saanut nimensä juuri tältä kuninkaalta (King Charles II).

1700-luvun loppupuolella esiintyi erityyppisiä spanieleita; suuria ja pieniä vesispanieleita, springerspanieleita ja cockerspanieleita sekä kingcharlesinspanieleita. Tiedetään, että viimeksi mainitut työskentelivät ylösajavina ja noutavina koirina. Blenheimin palatsissa kasvatettiin pitkään pieniä punavalkoisia spanieleita ja näiden mukaan punavalkoinen cavalierikin on saanut nimensä. Tarina kertoo, että cavalierin päälaella oleva väritäplä on saanut alkunsa Marlboroughin herttuatar Sarahin sormenjäljestä. Näihin aikoihin alkoi pikku spanieleiden tyyppi yhtenäistyä.

The Toy Spaniel Club perustettiin vuonna 1886 ja jokaiselle neljästä eriväristä annettiin oma nimi. Nämä olivat King Charles (black and tan), Prince Charles (tricolour), Blenheim (punavalkoinen) ja Ruby (punainen). Silloin oli muodissa lyhytkuonoinen pyöreäkalloinen kääpiöspanieli. Vasta 1926 ryhdyttiin Isossa-Britanniassa järjestelmällisesti jalostamaan alkuperäisen mukaista pitkäkuonoisempaa ja tasakalloisempaa tyyppiä palkitsemalla rahapalkinnolla Cruft’sin näyttelyssä paras alkuperäistä tyyppiä edustava koira.

Vuonna 1928 perustettiin The Cavalier King Charles Spaniel Club ja cavalier kingcharlesinspanielille tehtiin oma rotumääritelmä. Vuonna 1945 the Kennel Club vahvisti sen virallisesti.

Suomeen ensimmäiset cavalierit tuotiin Britteinsaarilta vuonna 1952. Kasvatus lähti käyntiin

hitaanlaisesti ja vasta 1970-luvun puolivälissä voitiin huomata rodun suosion nousua hiljalleen. Vuonna 1981 rekisteröitiin 356 cavalieria, vastaava luku kymmenen vuotta myöhemmin oli kolminkertainen 1104 kpl. Suomen Kennelliiton rekisteröintien mukaan rotu on ollut 1990-luvulla Suomessa kymmenen suosituimman joukossa.

Cavalier rotuna

Suomessa cavaliereja on rekisteröity viimevuosina noin 670- 790 yksilöä vuodessa.

Cavalier on vilkas, ystävällinen ja erittäin seurallinen pieni koira. Se on hyvin liikkuvainen ja sopii mainiosti esim. lenkkeilykaveriksi. Cavalierit ovat menestyneet hyvin myös agilityradoilla, ja TOKO (tottelevaisuuskoulutus) sopii niille erittäin hyvin.

Näppärän kokonsa vuoksi sitä on helppo kuljettaa mukana, se on sopeutuvainen ja tottuu nopeasti uusiin tilanteisiin. Aikuinen koira painaa 5 – 8 kg rotumääritelmän mukaan, mutta käytännössä hieman enemmän ja se on n. 30 cm korkea. Pää on erittäin vaikuttava suurine lempeine silmineen. Korvat ovat pitkulaiset runsaskarvaiset. Koiran runko on lyhyehkö ja kylkiluut kaarevat. Cavalier on normaali terverakenteinen, hyvin liikkuva koira. Turkki on silkinpehmeä ja korvissa, raajoissa, rungon alla ja hännässä on runsaat hapsut. Turkki on laadultaan helppohoitoinen eikä sitä trimmata. Se kaipaa kampaamista pari kertaa viikossa. Värejä tai väriyhdistelmiä on neljä: blenheim, joka on punavalkoinen, tricolour, joka on musta-valkoinen punaisin merkein, ruby on kokonaan punainen ja black & tan musta punaisin merkein. 

Cavalier sopii niille, jotka haluavat pienikokoisen, kaikille yhtä ystävällisen, reippaan ja erittäin seurallisen koiran. Jos käy päivätyössä, voi varautua siihen, että saa viettää vapaa-aikansa tiiviisti sen kanssa ja silloin toinen cavalier seuraksi on hyvä ratkaisu. Cavalier sopii myös lapsiperheisiin, kunhan aikuiset valvovat, että koira saa nukkua ja olla rauhassa aina kun se itse haluaa. Cavalier ei sovi pihakoiraksi, ei vahtikoiraksi eikä suojelukoiraksi. Se kaipaa seuraa ja ystävällistä huolenpitoa. Se on erittäin lempeäluonteinen eikä kestä kovia otteita. Cavalier on lemmikki kirsusta hännänpäähän!